Outoja ilmiöitä

Kolmannella luennolla pääsin tutustumaan uuden median sellaisiin tuotteisiin, joiden nimeäkään en ole aiemmin kuullut ja joiden käyttötarkoituksesta minulla ei ollut mitään käsitystä. Eläkeläisen maailmasta katsottuna uusi digitaalinen maailma näyttää yhä kummallisemmalta. On aivan selvää, että moni uusi foorumi tai palvelu jää minulta kokeilematta. En pysty näkemään niille mitään käyttöä omassa elämässäni.

Kehitys näyttää kulkevan suuntaan, jossa sähköinen media lukemattomine palveluineen korvaa henkilökohtaiset kontaktit ja oikean elämän. Tilalle on tarjolla kuvitteelliset virtuaalimaailmat ja pään sisällä tapahtuva elämä, jonka heijastuksia voi katsella ja tapahtumia ohjailla teknisin laittein omassa yksinäisyydessään pimennysverhojen takana. Minusta tällaiset tulevaisuuden kuvat ovat kuin jostain epämiellyttävästä tieteiselokuvasta. Voidaanko tälle kehitykselle mitään? Onko uusi sähköinen mediamaailma lähtenyt elämään jo omaa elämäänsä, eihän esimerkiksi internetiä voida mitenkään valvoa, ohjailla tai määräillä, sen perimmäinen idea on vapaa tiedonvälitys, kaikenlaisen tiedon välitys. Räikeäkin huijaus näyttää onnistuvan kovin helpolla näillä uusilla välineillä. Kohinan keskeltä totuuden löytäminen on vaikeaa ja vaatii jälkikäteen paljon selvitystyötä.

Askarruttaa myös jäljet, jotka jäävät sähköiseen maailmaan. Tuntuu kummalliselta, että kaikesta sähköisen maailman värähtelystä, pienestä napinpainalluksesta tai tunnusluvun kirjoittamisesta jää jonnekin lähtemätön jälki. Kirjoitammeko elämämme kirjaa, mitä se meistä kertoo ja kuka sen lukee?

Olen jotenkin poissa tolaltani, vaikka ei kai tätäkään saisi blogiin kirjoittaa, koska sitä ei koskaan tämän jälkeen saa sieltä pois. Lapsuudessa muistan liikuttuneeni pakkasiltoina kirkkaan tähtitaivaan alla, avaruuden mittaamattomuus huikaisi pienen ihmisen mieltä. Nyt sama tytöntyllerö, jo vähän rypistyneenä haukkoo henkeään bittiavaruuden alla, digitaalimaailman käsittämättömyys ottaa henkeen. Auttaako siinä edes medialukutaito?

Edellä olevat ajatukset kirjoitin heti luennon jälkeen. Nyt on lähes viikko kulunut ihan normaalia rataansa ja alan olla tasapainossa tutun ja turvallisen elämäni keskellä. Ehkäpä digitaalisen maailman ilmiöt eivät olekaan niin pelottavia kuin aluksi tuntui. Aion pitää visusti kiinni omasta tahdostani ja valinnanvapaudestani. Noukin siis vain rusinat pullasta!